?

Log in

0rangesmile
29 November 2012 @ 12:41 am
ILMOITUS:
Olen kohta taas askeleen aikuisempi (aka oon autokoulussa)

Tänään eka ajotunti ja voi että mua jännitti ihan hirveesti. Loppujen lopuks se meni ihan jees, mutta nyt kun miettii niin toivottavasti en unoha kaikkea oppimaani huomiseks. Huomenna toinen tunti, jossa harjotellaan mm. mäkilähtöä ja peruuttamista, how exciting.

JA AAAAAH! Mun Samsung Galaxy S3 tuli tänään kivaisan Matkahuolto -miehen tuomana ja voi että. Tekee niin kovasti mieli avata se paketti ja tyrkätä SIM-kortti sen syövereihin, mutta ei, ei Birgitta. Jouluna vasta. Senpä takia mun on pakko huomenna ostaa lahjapaperia, jotta saan sen pakettiin. Muuten saatan sortua.
 
 
Current Mood: worriedworried
 
 
0rangesmile
23 November 2012 @ 12:16 am
Long time no see.
 
 
Current Mood: sleepysleepy
 
 
 
0rangesmile
17 June 2012 @ 01:37 am
Mahtava päivä. Kesähengailua parvekkeella Annin ja Minnan kanssa. Romanttinen illallinen Suvin kanssa El Torossa. Tälläisiä lisää. Pienten kutsujen järjestäminen onkin ihan kivaa, ehkä en olekaan ihan poropeukalo.


Sandels on aika ihana.
 
 
0rangesmile
14 June 2012 @ 12:12 am
 
 
 
0rangesmile
13 June 2012 @ 10:55 pm
Hassua, ennen pidin niitä, jotka ottivat lisävuoroja, ihan hulluina! Nyt itse metästän epätoivosena kaiken maailman lisävuoroja ja mietin, että vain hullut jättävät ne ottamatta.

Niin minä muutun.
 
 
0rangesmile
13 June 2012 @ 02:56 am
Mun on pistettävä tää alotussivuks, niin käyn täällä joka päivä.
 
 
0rangesmile
11.

Pettymys. Epäuskoisuus.

Enpä koskaan olisi kuvitellut, että hopeakauden jälkeen joukkueesta kaikkoaa _yksitoista_ pelaajaa. Pelin kokoonpanoon saa nimetä 20 pelaajaa. 55% meidän kuluneen kauden vakiokokoonpanosta on poissa. Uskomatonta. Lahdessa on pyritty jatkuvuuteen ja rakentamaan menestystä vakaalle pohjalle, menestys tuli, kaikki muu meni. Mikä ihme sai kaikki nämä pelaajat siirtymään kertaheitolla pois? Ymmärrän ulkomaille siirtyneet, jotka ansaitsevat paremman liigan, paremman joukkueen. Mutta että heidän lisäkseen muihin SM-liigan joukkueisiin katosi useampi pelaaja?

Jumbosta hopealle. Uskomaton saavutus, josta jokainen lahtelainen ja jokainene pelaaja voi olla ylpeä. Mitä sen jälkeen tapahtui löi kaikki ällikällä. Paras pakki, paras laitahyökkääjä, kaksi parasta keskushyökkääjää, kapteeni... Kaikki poissa. Tämän lisäksi omista kasvateista kaksi poissa... Epäuskoinen olo.

Kaikki on viety. Tältä tuntuu joutua ryöstetyksi.

Tyhjä olo.
 
 
0rangesmile
31 May 2012 @ 02:12 am
"Letting go is the easy part, it's the moving on that's painful"

Muutos on pelottavaa. Valmistun kohta ja pitäisi päättää mitä sitten? Vastahan aloitin opiskelun, en halua taas keksiä mitä elämälläni teen seuraavat x vuotta. Miksi en ole yksi niistä ihmisistä, jotka tietävät tarkkaan mitä elämältään haluavat? En tiedä pitäisikö jäädä Prismaan hetkeksi, hakea kouluun, jos haen kouluun, niin mihin kouluun, haluanko muuttaa tästä asunnosta pois johonkin kivempaan... Eikö asiat vain voisi olla juuri näin?

Ei, ei ne vaan voi.
"Things can't stay the same though. At some point, you just have to let go. Move on. Because no matter how painful it is, it's the only way we grow."
 
 
0rangesmile
Olen aina ollut ihminen, joka ei osaa elää hetkessä. Haikailen aina menneeseen tai keskityn johonkin muuhun kuin siihen käsillä olevaan hetkeen. Esimerkiksi lomiltani odotan aina paljon, mutta ollessani lomalla minusta tuntuu kuin en tekisi tarpeeksi asioita tai että loma muuten vain on tylsä. Odotan pari viikkoa ja mietin, että olipa mahtava loma, miksi en nauttinut siitä silloin? MM-kisoissa töissä ollessani stressasin niin montaa asiaa, että unohdin kokonaan nauttia siitä hetkestä. Hetkestä, jolloin eräs kanadalainen pelaaja pelasi kännykällä minun aitiossani. Ei, stressasin mielessäni, että teenkö riittävästi asioita, kerkeänkö junaan, olenko liian päällekäyvä, jos kysyn haluaisiko hän kahvia tai teetä. En koskaan siellä ollessa pysähtynyt nauttimaan siitä kisahuumasta. Sen vuoksi kaipaan melkein päivittäin jotain.

Kunpa olisi vielä loma. Miksi kisat loppuivat niin lyhyeen? Jos osaisi elää täysillä, ei näitä ongelmia ehkä olisi. Pitäisi joka päivä jonain hienona hetkenä pysähtyä miettimään, miksi se hetki on niin upea. Elä hetkessä on maailman kulunein fraasi, mutta sitä minun silti pitäisi yrittää. Oli sitten loma, MM-kisat tai tavallinen työpäivä.

Ennen uskoin joka päivässä olevan jotain onnellista, jotain positiivista. Uskon siihen edelleen, mutta voisin kiinnittää siihen hetkeen enemmän huomiota. Tämä on ainoa toivoni mitä tulee kaipaamiseen. Pitäisi arvostaa enemmän niitä pieniä hetkiä, jotta niitä ei kaipaisi takaisin yhtä paljon. Ne monet keskiviikkoiset kahvihetket, voi kumpa pääsisin niihin takaisin. Miksi ihmisen mielen pitää olla tälläinen?

En taaskaan osannut ilmaista itseäni selkeästi, mutta ei se mitään.